1990-luvulla alettiin Suomessakin puhua portfolioista - ja monella siihen aikaan ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa opiskelleella saattaa olla huonoja kokemuksia portfoliotyöskentelystä. Nykyään portfolio elää uutta nousukautta, mutta enää se ei ole puuduttavaa itsereflektiota, vaan ammatillisen kasvun kuvausta käytännön esimerkkien kautta.
Portfolio voi olla prosessiportfolio tai näyteportfolio. Näyteportfolion hyödyt on helppo nähdä: opiskelija esittelee omaa osaamistaan työnäytteillä, esim. valmistamillaan ruoka-annoksilla, ottamillaan valokuvilla tai verhoilemallaan nojatuolilla.
Työnäytteitä ei kuitenkaan kerry, jos niitä ei tietoisesti aleta kerätä. Prosessiportfolio onkin usein näyteportfoliota edeltävä työvaihe. Kun materiaalia kerätään vähitellen ja samaan aikaan, kun työtä tehdään, sitä kertyy enemmän kuin jos sen kerää kerralla ja jälkeenpäin. Ylimääräiset rönsyt on helppo karsia jälkeenpäin.
Prosessiportfoliossa näkyy ammatillinen kasvu: se, mistä lähdettiin ja kuinka pitkälle on päästy.
Prosessiportfolio opettaa myös kirjoittamista ja itsestään kertomista, keskeneräisyydenkin myöntämistä ja näyttämistä. Kerralla ei tarvitse tulla valmista, vaan opiskelija oppii vähitellen tuottamaan materiaalia itsenäisesti.
Blogi on helppo tapa aloittaa portfoliotyöskentely. Julkaisukynnys on pieni - ensialkuun voi kirjoittaa vaikka vain yhdelle lukijalle. Blogia voi kuitenkin muokata koko ajan hienommaksi ja paremmaksi. Sen kirjoittaminen on myös helppoa: aineistoa voi kerätä ja järjestellä vaikka omalla älypuhelimella.
Portfolion työnäytteitä voi esitellä työnhakutilanteessa, ja linkin omaan blogiin voi lisätä helposti työhakemukseen. Portfolion avulla voi esitellä itsestään parhaat puolet - myös ne, jotka haastattelutilanteessa eivät tulisi esille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti